Niin Sanna Marinin kuin Björn Wahlroosin siivittämänä listaamattomien eli pörssiin kuulumattomien yritysten osinkoverotus herättää tämän tästä lämpöisiä tunteita julkisuudessa.
Usein otsikkoon nousee verovapaa osinko, mutta todellisuudessa kokonaan verotonta osinkoa ei ole olemassakaan. Kun listaamattoman yhtiön osakkeenomistaja saa osinkoja, osa siitä on aina veronlaista tuloa ja, parhaassa tapauksessa, osa verotonta.
Verovapaita osinkoja Suomessa ei ole. Sen sijaan, yrittäjä voi nostaa omistamastaan listaamattomasta yhtiöstä niin sanotusti huojennettua osinkoa eli huojennetusti verotettua osinkoa.
Kun yrittäjä nostaa osinkoa listaamattomasta yhtiöstä, osingon määrä siis jakautuu
- veronalaiseen pääomatuloon ja/tai veronalaiseen ansiotuloon
- verottomaan tuloon
Koko potista ei siis mene vero, vaan osa osingosta voi olla verotonta tuloa.
Palkkaa vai osinkoa?
Yrittäjien vuotuinen kuuma peruna on kysymys palkan ja osingon suhteesta. Kumpaa kannattaa nostaa, palkkaa vai osinkoa?
Kummasta tulolajista verokarhu matkan varrella ottaa ahnaalla kourallaan suuremman siivun ja kummasta jää enemmän riihikuivaa omaan taskuun? Mikä on edullisin vaihtoehto sekä yrittäjä-omistaja-palkansaajan että yhtiön näkökulmasta?
Tässä kohtaa lienee syytä jo muistuttaa, että osingon ja palkan suhteen pohtiminen on osakeyhtiön omistaja-palkansaajien huoli. Toiminimiyrittäjät ovat onnellisen vapaita tästä murheesta, jota myös verosuunnitteluksi kutsutaan.
Myös aloittavat osakeyhtiöyrittäjät ovat yleensä vapaita osingon tuottamasta omaisuusmurheesta. Se johtuu siitä, että yrityksen alkuvaiheessa yhtiöllä ei ole vielä välttämättä varaa maksaa osakkeenomistajille osinkoa, ja lisäksi niin kutsutun verohuojennetun osingon määrä jää yleensä pieneksi. Yrityksellä pitää olla varallisuutta, jotta se pystyy jakamaan osinkoja.
Ja vielä: kaikkea potentiaalista jaettavaa ei kannata jakaa yhtiöstä ulos, koska yhtiössä on hyvä olla varallisuutta.
Palkkatulo on usein optimaalista
Perussääntö palkkaa vai osinkoa? -kysymyksessä on se, että yrittäjän kannattaa nostaa palkkatuloa siten, että palkkatulon veroprosentti jää alle 26 prosentin. Eli nyrkkisäännön mukaan, palkkaa kannattaa nostaa ensin 40.000 euroa. Sen jälkeen mennään osinkojen äärelle. Kun vuotuinen palkkasumma on noin 40 000 euron luokkaa, kokonaisverotus on lähes samalla tasolla kuin huojennusosinkoa nostamalla.
Palkanmaksu muodostuu kokonaiskustannuksiltaan optimaalisemmaksi myös sen takia, koska palkka on yrityksen verotuksessa vähennyskelpoinen kulu, vastoin kuin osinko. Jos taas yrittäjä-osakkaan ansiotulon verotus nousee korkeaksi, on kannattavampaa maksaa huojennusosinkoja, koska niiden verotus on alhaisempi kuin ansiotulojen.
Miten osinkoa voidaan maksaa?
Jos yhtiössä on riittävästi nettovarallisuutta, yrittäjälle eli osakkeenomistajalle voidaan maksaa verohuojennettua osinkoa. Kun osinkoa jaetaan alle 8% osakkeen matemaattisesta arvosta (osakkeen matemaattinen arvo on nettovarallisuus (eli varat -velat) jaettuna ulkona olevien osakkeiden määrällä) ja henkilön pääomatulo-osinko on enintään 150 000 euroa,
- 25 % verotetaan pääomatulona ja
- 75 % on verovapaata
Huojennusosingon ylittävältä osalta on harvemmin kannattavaa maksaa osinkoa palkan sijaan.
Osingon 150 000 euroa ylittävästä osasta
- 85 % on veronalaista pääomatuloa
- 15 % on verotonta tuloa
On huomioitavaa, että 150 000 euron raja on henkilökohtainen, ei yhtiökohtainen. Jos saat samana vuonna useammasta listaamattomasta yhtiöstä osinkoja, ne lasketaan yhteen ja verot maksetaan yhteissumman perusteella.
Huojennettua osinkoa voidaan maksaa korkeintaan 8 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Mitä enemmän yhtiössä on nettovarallisuutta, sitä suuremman summan verohuojennettua osinkoa voi maksaa. Yhtiön varallisuutta kannattaa siis kasvattaa systemaattisesti ja päämäärätietoisesti, jotta pääsee nauttimaan verohuojennetuista osingoista.
Mutta jos rahan tarve on suurempi?
Jos osinkoa jaetaan yli 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, ylimenevää osaa verotetaan palkkatulona eli siitä maksetaan progressiivisesti veroa saajan veroprosentin mukaan.
Jos osingon määrä on yli 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta, yli menevää osaa kutsutaan ansiotulo-osingoksi. Ansiotulo-osingosta
- 75 % on veronalaista ansiotuloa
- 25 % on verotonta tuloa
Ansiotulojen verottamisessa ei käytetä kiinteää veroprosenttia. Niitä verotetaan progressiivisesti: veroprosenttisi suurenee, kun ansiotulosi kasvavat.
Koska osinko ei ole yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen erä, on osinko osittain kahdenkertaisen verotuksen kohteena, koska osakkaalle se on osittain veronalaista. Eli sekä osakkaan että yhtiön kokonaisverotuksen näkökulmasta palkka on usein kannattavampaa kuin osingon maksaminen.
Verotuksen optimoinnissa kannattaa muistaa siis se, että tarkoitus ei ole optimoida vain omistajan verotusta, vaan idea on sekä omistajan että yhtiön verotuksen optimointi.
Tärpit
- Pääsääntöisesti yrittäjälle kannattavinta on palkan ja osingon yhdistäminen.
- Yleensä listaamattomasta yhtiöstä on taloudellisesti kannattavaa nostaa huojennetun osingon osuus eli (Alle 8 prosenttia osakkeen arvosta ja max 150.000e) Tällaisesta osingosta 25 prosenttia verotetaan pääomatulona ja 75 prosenttia on verotonta tuloa eli ”verovapaata osinkoa”.
- Kasvata yhtiösi nettovarallisuutta, jotta voit nostaa mahdollisimman paljon verohuojennettua osinkoa.
Tästä linkistä pääset lukemaan Verottajan ohjeistuksen listaamattoman yhtiön osingoista.
Optimoi verotus!
Jokaisen yhtiön ja osakkaan tilanne on kuitenkin aina ainutlaatuinen ja siinä on useita muuttujia. Parasta onkin, jos tarkastelee omaa henkilökohtaista ja yhtiön verotuksen optimointia yhdessä kirjanpitäjän kanssa. Verovuoden lähestyessä loppuaan ajankohta on myös otollinen verojen optimoinnin suhteen.
Ota yhteys Mandaatin asiantuntijaan ja optimoi verotus.